Kalevalan päivä, suomalaisen kulttuurin päivä 28.2.keskiviikko 28. helmikuuta 2046

Kalevala on Suomen kansalliseepos, joka on kerätty Elias Lönnrotin toimesta 1800-luvun alkupuolella, ja jonka tapahtumat sijoittuvat Kalevalan ja Pohjolan myyttisiin maihin. Paikat ovat osittain symbolisia, mutta tutkijat ovat pyrkineet yhdistämään ne todellisiin maantieteellisiin sijainteihin, kuten Vienanmeren alueelle tai Karjalaan. Elias Lönnrotin kokoama teos yhdistää itämurteita ja Vienan karjalan murteita, joiden kautta se vaikutti suomen kielen kehitykseen, esimerkiksi tuomalla uusia sanoja ja äänneopillisia piirteitä suomen kirjakieleen.

Kalevala kertoo myyttisistä hahmoista, taikuudesta ja seikkailuista. Kalevala on ollut tärkeä osa suomalaista identiteettiä jo vuosisatojen ajan ja se on innoittanut lukemattomia taiteilijoita, kirjailijoita ja säveltäjiä.

Kalevala koostuu 50 runosta, joissa toistuvat keskeiset teemat kuten Väinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen seikkailut, sammon taonta ja ryöstö sekä Pohjolan neidon kosinta. Väinämöinen, Ilmarinen ja Louhi ovat teoksen keskeisiä hahmoja, joiden toiminta muokkaa tapahtumien kulkua.

Kalevalan päivästä tuli liputuspäivä jo 1920-luvulla, se merkittiin almanakan liputuspäiväluetteloon vuonna 1952 ja vuonna 1978 siitä tuli virallinen liputuspäivä.