Suviyöt ja suvipäivä 12.4.lauantai 12. huhtikuuta 2031
Kesä alkoi vanhassa kansanomaisessa vuodenjaossa jo huhtikuun puolivälissä. Suviyöiksi kutsuttiin 12.–13.4. osuvia öitä, ja 14.4. oli suvipäivä eli vuoden ensimmäinen kesäpäivä. Nimitys liittyy vanhaan tapaan jakaa vuosi kahteen puoliskoon, kesään ja talveen, ja sana suvi on ollut vanha kesän nimitys erityisesti maan lounaisosissa.
Ajatus näkyy myös vanhoissa kalentereissa eikä jää pelkäksi myöhäiseksi kansanperinteeksi. Vuoden 1701 virsikirjan kalenteriosassa Tiburtiuksen päivän kohdalla on merkintä Suwi Päiwä, ja perinteen mukaan riimukalentereissa 14. huhtikuuta on merkitty kesän alun tunnuksella, puulla ylenevin oksin. Samassa vuodenkierron perinteessä lokakuun puoliväli merkitsi talvipuolen alkua.
Suviyöt olivat vanhassa perinteessä tärkeitä sääennustuksen päiviä. Kylmistä öistä pääteltiin kylmien säiden jatkuvan pitkään, ja lauha yö taas oli erityisen hyvä merkki. Kalenteriuudistus siirsi vanhan ajankohdan 11 päivää eteenpäin, minkä vuoksi huhtikuun lopulle syntyi niin sanottujen vanhojen suvipäivien ja suviöiden kerrostuma Markuksen päivän tienoille.
Suvipäivään liittyi myös käytännön kevättöitä ja karjanhoidon valmisteluja. Päivänä valmistauduttiin karjan uloslaskuun, ja perinteeseen kuului paimenten soitto mäiltä ja kallioilta, jolla pyrittiin varjelemaan karjaa kesän vaaroilta. Suvipäivä yhdistettiin kevään etenemiseen ja luonnon heräämiseen. Perinteessä siihen liitettiin muun muassa kalojen liikkeelle lähtö, kurkien saapuminen ja metsojen soidin.
Suviyöt ja suvipäivä on tapahtuma tai ilmiö, ja vuonna 2031 sitä vietetään 12.4. Päivää vietetään vuosittain 12.–14. huhtikuuta. 14.4. on suvipäivä ja sitä edeltävät yöt ovat suviöitä.