Mikkelinpäivä 5.10.

Mikkelinpäivä, jota vietetään Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa, on omistettu enkeleille ja lapsille. Sen taustalla on arkkienkeli Mikaelin kunnioittaminen, joka alkoi jo 400-luvulla Fryygiassa. Mikael on kristillisessä perinteessä yksi kolmesta arkkienkelistä, eli ylienkelistä Rafael ja Gabrielin ohella. Mikkelinpäivää vietetään Suomessa joko 29. syyskuuta tai sitä seuraavana sunnuntaina, mikäli kyseinen päivä on arkipäivä. 

Vuoteen 1772 saakka mikkelinpäivää vietettiin aina 29. syyskuuta. Perinteisesti päivä on symboloinut siirtymää syksyyn, jolloin talonpojat päättivät sadonkorjuun, siirsivät karjan takaisin taloon ja valmistelivat taloa talvea varten.

Raamatun mukaan enkelit ovat Jumalan sanansaattajia, jotka suojelevat ja opastavat ihmisiä. Mikaelin rooli enkelten joukossa korostuu hänen kuvauksissaan taivaallisena sotapäällikkönä, joka taistelee Saatanaa vastaan. Mikkelinpäivänä kirkot järjestävät usein perhemessuja, ja liturginen väri on valkoinen, joka symboloi enkelien puhtautta ja valoa.

Vaikka Raamatussa mainitaan nimeltä vain kolme enkeliä — Mikael, Gabriel ja Rafael — kristillisessä ja juutalaisessa perinteessä tunnetaan myös neljäs enkeli nimeltään Uriel. Hän ei esiinny kanonisissa Raamatun teksteissä, mutta Uriel mainitaan usein apokryfikirjoissa ja juutalaisessa mystiikassa. Urielin sanotaan olleen se enkeli, joka johti Nooan varoittamalla häntä vedenpaisumuksesta, ja hän on myös liitetty Edenin portin vartijaksi, kun ihminen karkotettiin paratiisista.

Päivän raamatullinen yhteys liittyy myös lasten merkitykseen. Jeesus asetti lapsen esikuvaksi aikuisille ja korosti lasten ja enkelten erityistä yhteyttä Jumalan kanssa. Enkelit esiintyvät useasti Raamatun kertomuksissa Jumalan tahdon välittäjinä ja ihmisten suojelijoina, ja heidän roolinsa on edelleen tärkeä kristillisessä perinteessä, vaikka enkelit eivät ole palvonnan kohteena.

Mikkelinpäivä on siten sekä syksyisen luonnonkierron juhla että kristillinen muistutus hengellisestä maailmasta.