Palmusunnuntai 2.4.sunnuntai 2. huhtikuuta 2023

Palmusunnuntai on kristillisen kirkkovuoden juhla, joka sijoittuu viikkoa ennen pääsiäistä. Päivään liittyy monilla paikkakunnilla Suomessa perinteinen lasten tapa, virpominen. Siinä lapset pukeutuvat usein pääsiäisnoidiksi tai muiksi hahmoiksi ja kiertävät talosta taloon koristeellisten pajunoksien kanssa. He lausuvat lorun, jonka myötä he tarjoavat oksan ja toivottavat talon väelle hyvää terveyttä ja onnea:

“Virvon varvon tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks, vitsa sulle, palkka mulle!”

Lapsi antaa oksan ja toivoo saavansa siitä "palkan" – karkkia, suklaamunia tai kolikoita.

Virpominen pohjautuu vanhaan kristilliseen tapaan, jossa pajunoksia käytetään siunaamaan ja toivottamaan terveyttä. Suomessa virpominen on kehittynyt erityisesti Karjalassa ja pajunoksista on tullut keskeinen symboli, koska pohjoisessa ne ovat keväisin ainoita eläviä oksia.

Suomen ortodoksisessa perinteessä virpominen liittyy ennen kaikkea siunaukseen ja pajunoksien käyttöön, eikä noidiksi pukeutuminen kuulu alkuperäiseen virpomiskulttuuriin. Pajunoksat ovat Suomessa vastine palmunlehdille, joilla kansa tervehti Jeesusta hänen saapuessaan Jerusalemiin. Virpomisessa oksat symboloivat tätä tapahtumaa sekä Jeesuksen tuomaa siunausta ja suojaa, ja niillä on perinteisesti toivotettu terveyttä ja karkotettu pahaa.

Palmusunnuntai käynnistää hiljaisen viikon, jolloin muistellaan Jeesuksen kärsimyksiä ja hänen saapumista Jerusalemiin, missä hän ratsasti aasilla kaupunkiin kansanjoukon tervehtiessä häntä levittämällä palmunlehtiä ja vaatteita tielle. Kansa huusi ”Hoosianna”, mikä tarkoittaa suomeksi "oi, auta" tai "oi, pelasta", mutta tuolloin sitä käytettiin riemuhuudon merkityksessä.

Etelä- ja Itä-Suomessa virvotaan yleisimmin palmusunnuntaina, mutta Pohjois- ja Länsi-Suomessa tapa painottuu usein lankalauantaihin tai jopa pääsiäissunnuntaihin. Käytännöt vaihtelevat paikkakunnittain.