Kellokeskiviikko 20.4.

Kellokeskiviikko tarkoittaa hiljaisen viikon keskiviikkoa, joka on kristillisen pääsiäisjuhlan edeltävän viikon keskimmäinen arkipäivä. Hiljainen viikko alkaa palmusunnuntaista ja päättyy pääsiäiseen, jonka aikana muistellaan Kristuksen kärsimystietä.

Kalenterissa Kellokeskiviikko sijoittuu tikkutiistain ja kiirastorstain välille. Pääsiäisajan arkipäiville on annettu erikoiset nimet kuten malkamaanantai, tikkutiistai, kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai ja sukkasunnuntai.

Kansanperinteessä “kellokeskiviikko” on liitetty kevätkarjan laitumelle laskemiseen, jolloin karjalle puettiin kello kaulaan ensi kertaa pitkän talven jälkeen.

Päivän nimi on suora suomennos ruotsinkielisestä termistä dymmelonsdag, jossa kirkonkellojen vasarat vaihdetaan puupaloihin tai kelloihin sidotaan kangasta äänimaailman vaimentamiseksi. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan termi on siirtynyt suomeen pääasiassa alkusointuominaisuutensa vuoksi.

Dymmelonsdagin teemana on “Marian öljyn voitelu” ja “Juudaksen kavallus”, joihin paastonajan keskiviikon jumalanpalveluksissa viitataan. Ruotsinkielinen dymmelonsdag liittyy myös liturgiseen tapaan vaimentaa kirkonkelloja hiljaisuuden aikaan.

Nimeä ei pidä sekoittaa paastonajan tuhkakeskiviikkoon, joka on ensimmäinen paastopäivä laskiaistiistain jälkeen, kun taas kellokeskiviikko viittaa hiljaisen viikon keskiviikkoon. Perinne eroaa siten siitä, että tuhkakeskiviikkona sovelletaan paastonajan sääntöjä, mutta kellokeskiviikkona keskitytään hiljaisuuteen ja Kristuksen kärsimystien lukemiseen.