2. pääsiäispäivä 25.4.

Toinen pääsiäispäivä on pääsiäissunnuntaita seuraava maanantai ja kuuluu virallisiin vapaapäiviin. Päivä on osa pääsiäisviikonloppua, joka muodostaa yhden vuoden merkittävimmistä juhlajaksoista. Vaikka toisen pääsiäispäivän juuret ovat kristillisessä perinteessä, se on nykyään monelle ennen kaikkea osa pitkää keväistä viikonloppua ja mahdollisuus lepoon tai yhdessäoloon.

Arjessa toinen pääsiäispäivä on monelle tilaisuus ulkoilla, viettää aikaa perheen kanssa tai palata rauhallisesti takaisin työrytmiin. Kouluissa ja monilla työpaikoilla päivä on vapaa, ja se tarjoaa hengähdystauon kevään kiireiden keskellä. Sääolosuhteet vaihtelevat usein suuresti, sillä huhtikuun alku voi tuoda tullessaan joko kevätaurinkoa tai lumisateita, mikä vaikuttaa myös päivän viettotapoihin eri puolilla maata.

Kristillisessä kalenterissa toinen pääsiäispäivä liittyy kertomuksiin Jeesuksen ylösnousemuksesta ja hänen ilmestymisestään opetuslapsille. Tunnetuin näistä on kertomus Emmauksen tiestä, jossa kaksi matkalaista kohtaa tuntemattoman, joka osoittautuu lopulta Jeesukseksi. Nämä tarinat ovat olleet osa pitkää uskonnollista perinnettä, mutta päivän vietto ei ole enää sidoksissa yksinomaan uskonnollisiin tapoihin.

Päivä on ollut vapaapäivä jo pitkään, ja sen asema säilyy vahvana osana kevään juhlakautta. Toisen pääsiäispäivän perinteet ja merkitykset ovat ajan myötä muotoutuneet moniarvoisemmiksi, ja se toimii yhdistävänä tekijänä sekä niille, jotka arvostavat sen uskonnollista taustaa, että niille, joille se merkitsee ennen kaikkea lepoa ja kevään juhlintaa.