Kevätpäiväntasaus 19.3.lauantai 19. maaliskuuta 2089

Kevätpäiväntasaus sijoittuu 19. ja 21. maaliskuuta välille. Se on hetki, jolloin auringon keskipiste siirtyy pohjoiselle tähtitaivaalle. Kevätpäiväntasauksen aikaan päivä ja yö ovat lähes yhtä pitkät kaikkialla, mutta Suomessa valoisa aika on hieman pidempi johtuen auringon yläreunan mukaan määritellystä päivän pituudesta ja valon taittumisesta ilmakehässä.

Kevättasauksen aikoihin päivän piteneminen on nopeimmillaan, ja luonto herää eloon. Kevätpäiväntasausta pidetään perinteisesti kevään merkkinä ja lintujen, kuten kurkien, paluumuuton ajankohtana. Vanha kansa ei pitänyt kevätpäiväntasausta pyhäpäivänä, sitä pidettiin vuoden kuivimpana päivänä ja päivänä, jolloin lutikat oli hyvä hävittää. Kevätpäiväntasauksella oli myös ennustusmerkitystä; teeren kukerruksen ajankohta kertoi tulevan kevään säästä, ja täysikuun kirkkaus ennakoi tulevia hallayöitä.

Kevät- ja syyspäiväntasaus liittyvät Suomessa myös Tasaus-päivään, jota on vietetty vuodesta 1992 lähtien Suomen Lähetysseuran toimesta globaalin hyvinvoinnin epätasaisen jakautumisen muistuttamiseksi.