Syys-Mattisunnuntai 21. syyskuuta 2070

Maatalousvuodessa syys-Matti osui sadonkorjuun loppuvaiheisiin. Päivää kutsuttiin myös Mukula-Matiksi ja Nauris-Matiksi, sillä näihin aikoihin nostettiin perunoita ja nauriita sekä poimittiin omenoita. Syys-Matista katsottiin alkavan myös talvikauden puhdetyöt. Vanha sanonta ”Matti pihdin nostaa, Matti pihdin kaataa” viittasi siihen, että pärevaloa tarvittiin syys-Matista helmikuun talvi-Mattiin saakka. Syksyisten teiden kuraisuuden vuoksi päivä tunnettiin paikoin myös Rapa-Mattina.

Syys-Matti on 21. syyskuuta tunnettu vanha kansanomainen merkkipäivä. Päivän taustalla on apostoli ja evankelista Matteuksen keskiaikainen muistopäivä. Vanhassa pyhimyskalenterissa oli kaksi Mattiin yhdistettyä päivää: syys-Matti 21. syyskuuta liittyi Matteukseen, kun taas talvi- eli kevät-Matti 24. helmikuuta liittyi apostoli Mattiaaseen. Nykyisessä suomalaisessa nimipäiväkalenterissa Matin nimipäivä on 24. helmikuuta. Syys-Matti poistui kirkollisten arkipyhien joukosta vuonna 1774 osana vuoden 1772 juhlapyhäuudistuksen toimeenpanoa.

Syys-Mattiin liittyi runsaasti luonnon tarkkailua ja sääenteitä. Karhun uskottiin hakeutuvan näihin aikoihin talvipesälle ja käärmeiden vetäytyvän talvehtimaan syys-Matin ja talvi-Matin väliseksi ajaksi. Päivän säätä käytettiin myös tulevan syksyn ennustamiseen: varhaisen jäätymisen katsottiin ennakoivan pitkää ja lauhaa syksyä. Vaikka nämä uskomukset eivät ole sääennusteita nykyisessä mielessä, ne kertovat siitä, kuinka syys-Matti toimi vanhassa vuodenkierrossa selvänä rajapyykkinä valoisamman työkauden ja pimeän talvikauden välillä.