Laurin päivätorstai 10. elokuuta 2056

Laurin päivä juontuu Pyhän Laurentiuksen keskiaikaisesta muistopäivästä, ja sitä on kutsuttu kansankielessä myös Laurin santiksi. Päivällä on Suomessa hyvin pitkät juuret. Helsingin yliopiston Almanakkatoimiston vanhojen kalentereiden luettelossa Laurentius on merkitty 10. elokuuta jo vuoden 1488 kalenteriaineistoon. Myöhemmissä kalentereissa nimestä esiintyy myös muotoja Lauridza, Lauri ja Lauritz.

Kansanperinteessä Laurin päivä oli yksi kesän ja syksyn rajakohdista. Vanha sanonta ”Lauri kusee lehteen” viittasi siihen, että koivujen ja muiden lehtipuiden lehdet alkoivat päivän tienoilla kellastua ja saada ruskeita pilkkuja. Samalla päättyi perinteinen talveksi säilöttävien saunavihtojen tekoaika, sillä myöhemmin kerättyjä lehtiä ei enää pidetty yhtä hyvinä. Laurin päivän tienoilla pelättiin myös ensimmäisiä halloja. Kesän taittumista kuvasi sanonta ”Syystä Laurista, kevättä kynttilästä”, jossa Laurin päivä ennakoi syksyä samalla tavalla kuin kynttilänpäivä kevään lähestymistä.

Maatalouden vuodenkierrossa Laurin päivä merkitsi töiden taitekohtaa. Heinänteon piti olla siihen mennessä lopussa, ja samalla alkoi elonkorjuun aika. Päivä tunnettiin myös tärkeänä lampaiden keritsemisajankohtana. Vanha sanonta ”Lauri ladot lukkoon panee, kuhilaat ja kokkoset pellolle pystyttää” kuvasi siirtymistä heinätöistä viljankorjuuseen.