Kesäaika alkaa 27.3.

Kesäaika on järjestelmä, jossa kellon aikaa siirretään tunnilla kesään päin sunnuntaina aamuyöstä eteenpäin. Sen tarkoituksena on hyödyntää lisääntynyttä päivänvaloa iltaisin ja vähentää sähkövalaistuksen tarvetta. Kesäajan käyttö vaihtelee maittain ja alueittain.

Kesäaika ehdotettiin ensimmäisen kerran humoristisessa kirjoituksessa Benjamin Franklinilta vuonna 1784. Vakavampi ehdotus tuli William Willettiltä vuonna 1907. Kesäaika otettiin ensimmäisen kerran käyttöön Saksassa 30. huhtikuuta 1916 ensimmäisen maailmansodan aikana, ja sen jälkeen myös Iso-Britannia ja Yhdysvallat kokeilivat sitä. Euroopassa kesäaika yleistyi 1980-luvulla, ja Suomessa se tuli käyttöön vuonna 1981. Suomessa kesäaika alkaa maaliskuun viimeisenä sunnuntaina ja päättyy lokakuun viimeisenä sunnuntaina.

Kesäajan haittoihin kuuluvat muun muassa häiriöt ihmisten biologisessa kellossa ja mahdolliset terveyshaitat, kuten väsymys ja jopa sydänkohtaukset. Haittoja on tarkasteltu monilla alueilla, ja niiden vaikutuksia on tutkittu muun muassa Yhdysvalloissa. On myös esitetty, että kesäaika voi aiheuttaa haittoja, kuten unihäiriöitä ja lisääntyneitä onnettomuuksia..

Kesäaika ei ole käytössä kaikissa maissa. Esimerkiksi Islannissa, Venäjällä ja Kiinassa ei käytetä kesäaikaa. Yhdysvalloissa ja Australiassa osavaltiot voivat itse päättää kesäajan käytöstä.

Kesäaika on monimutkainen järjestelmä, joka vaikuttaa moniin elämänalueisiin ja herättää paljon keskustelua sen hyödyistä ja haitoista.