Kansainvälinen toivon päivämaanantai 12. heinäkuuta 2032

Kansainvälinen toivon päivä muistuttaa toivon merkityksestä ihmisiä, yhteisöjä ja valtioita yhdistävänä voimana. YK:n mukaan toivo voi auttaa ihmisiä toimimaan rakentavasti aikana, jota leimaavat levottomuudet, syvenevät vastakkainasettelut sekä yhteiskunnalliset ja ympäristöön liittyvät ongelmat. Päivä kannustaa vahvistamaan toivoa ja muuttamaan sen käytännön teoiksi.

YK:n yleiskokous julisti 12. heinäkuuta kansainväliseksi toivon päiväksi 4. maaliskuuta. Päätöslauselma hyväksyttiin 161 maan äänillä. Yksi valtio äänesti sitä vastaan ja neljä pidättäytyi äänestämästä. Ensimmäistä kansainvälistä toivon päivää vietettiin vuonna 2025, joten kyseessä on yksi YK:n uusimmista kansainvälisistä teemapäivistä.

Päivän perustamista koskevan päätöslauselmaluonnoksen alkuperäiset esittäjämaat olivat Itävalta, Päiväntasaajan Guinea, Fidži, Kiribati, Marokko ja Vanuatu. Myöhemmin aloitteeseen liittyi tukijoita eri puolilta maailmaa, muun muassa Afrikasta, Euroopasta, Aasiasta ja Tyynenmeren saarivaltioista. Laaja maantieteellinen tuki kuvastaa päivän ajatusta toivosta kulttuurien ja valtioiden rajat ylittävänä yhteisenä voimavarana.

Ensimmäisen kansainvälisen toivon päivän yhteydessä YK järjesti heinäkuussa 2025 tilaisuuden, jossa käsiteltiin päivän tavoitteiden toteuttamista käytännössä. Tilaisuuden tavoitteena oli innostaa ihmisiä ja yhteisöjä edistämään toivoa, sopusointua ja rakentavaa yhteiselämää. Päivän ajatuksena ei siten ole vain puhua toivosta, vaan kannustaa yhteistyöhön ja konkreettiseen toimintaan.