Palmusunnuntai 8.4.

Palmusunnuntai on kristillisen kirkkovuoden juhla, joka sijoittuu viikkoa ennen pääsiäistä. Päivään liittyy monilla paikkakunnilla Suomessa perinteinen lasten tapa, virpominen. Siinä lapset pukeutuvat usein pääsiäisnoidiksi tai muiksi hahmoiksi ja kiertävät talosta taloon koristeellisten pajunoksien kanssa. He lausuvat lorun, jonka myötä he tarjoavat oksan ja toivottavat talon väelle hyvää terveyttä ja onnea:

“Virvon varvon tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks, vitsa sulle, palkka mulle!”

Lapsi antaa oksan ja toivoo saavansa siitä "palkan" – karkkia, suklaamunia tai kolikoita. 

Virpominen pohjautuu vanhaan kristilliseen tapaan, jossa pajunoksia käytetään siunaamaan ja toivottamaan terveyttä. Alun perin virvonta liittyi Jeesuksen vastaanottamiseen palmunlehvillä. Suomessa virpominen on kehittynyt erityisesti Karjalassa ja pajunoksista on tullut keskeinen symboli, koska pohjoisessa ne ovat keväisin ainoita eläviä oksia.

Suomen ortodoksinen kirkko on suhtautunut kriittisesti noidiksi pukeutumiseen, koska se ei kuulu alkuperäiseen virpomiskulttuuriin. Virvontaperinteen pääelementti, siunattujen oksien käyttö, symboloi Jeesuksen tuomaa siunausta ja suojaa, ja se on ollut tärkeä tapa myös pahan karkottamisessa.

Palmusunnuntai käynnistää hiljaisen viikon, jolloin muistellaan Jeesuksen kärsimyksiä ja hänen saapumista Jerusalemiin, missä hän ratsasti aasilla kaupunkiin kansanjoukon tervehtiessä häntä levittämällä palmunlehtiä ja vaatteita tielle. Kansa huusi ”Hoosianna”, mikä tarkoittaa suomeksi "oi, auta" tai "oi, pelasta", mutta tuolloin sitä käytettiin riemuhuudon merkityksessä.

Etelä- ja Itä-Suomessa virvotaan yleisimmin palmusunnuntaina, mutta Pohjois- ja Länsi-Suomessa tapa painottuu usein lankalauantaihin tai jopa pääsiäissunnuntaihin. Käytännöt vaihtelevat paikkakunnittain.