Kiirastorstai 5.4.

Kiirastorstai on kristillisen pääsiäisjuhlaperinteen hiljaisen viikon torstai, jolloin muistellaan Jeesuksen viimeistä ateriaa opetuslasten kanssa. Päivän latinankielinen nimi dies viridium tarkoittaa “vihreiden oksien päivää” ja symboloi synninpäästöä sekä uudistumista. Suomenkielinen termi “kiirastorstai” juontuu muinaisruotsin sanasta skär, joka nykyruotsissa tarkoittaa puhdasta.

Historiallisesti kiirastorstai on toiminut synninpäästön ja ripittäytymisen ajankohtana, jolloin seurakuntalaiset saivat katumusharjoitusten jälkeen anteeksi synnit. Ennen vuotta 1774 kiirastorstai oli kirkkokalenterissa täysi pyhäpäivä, mutta sen jälkeen siitä tuli puolipyhä, jonka päätteeksi vietetään iltajumalanpalvelus.

Kansanperinteessä kiirastorstai on merkinnyt perusteellista siivoushetkeä, jolloin talot pestiin ja pihat haravoitiin. Karjalaisessa ortodoksiperinteessä korostui perusteellinen siivous, kun taas Hämeen alueella kiirastorstaina leikattiin tukka ja kynnet. Myös uskomus “kiiran” eli pahan hengen poisajamisesta pihapiiristä on säilynyt perimätietona.

Yksi harvinaisimmista rituaaleista on opetuslasten jalkojen pesemisen uudelleen symboloiva riitti, jonka voi järjestää paikallinen pappi. Kiirastorstain kalenterimerkintä käynnistää kolmen päivän triduumin, joka huipentuu pääsiäisyön messuun ja ilosanoman julistukseen.

Liturgisesti pääpaino on ehtoollisen asettamisen muistamisessa, kun Jeesus jakoi leivän ja viinin opetuslasten kanssa yläkerran huoneessa. Jumalanpalveluksissa jaetaan ehtoollinen, minkä jälkeen alttari riisutaan kukista ja kynttilöistä korostaen Kristuksen uhria. Alttarin peitteet poistetaan ja urut vaimenevat pääsiäisyön messuun saakka. Joissakin seurakunnissa ehtoollisvälineet viedään sakaristoon odottamaan pääsiäisyön juhlallisuuksia.