Juhannuspäivä, Suomen lipun päivä 26.6.

Juhannuspäivä on merkittävä juhla, joka on juurtunut syvälle kansanperinteisiin ja kulttuuriin. Juhannuspäivä on virallinen liputuspäivä ja kirkollinen juhlapäivä. Suomen kielen sana juhannus viittaa kristilliseen kalenteriin, Johannes Kastajan juhlaan. Toinen suomalainen juhannuksen nimitys on mittumaari, joka on käytössä erityisesti läntisessä Suomessa. Tämä sana on lainattu ruotsin sanasta midsommar ja on liittynyt suomen kielessä Maria-nimeen. Tänä juhlapäivänä, joka alkaa jo juhannusaattona, koko maa hiljenee, kun ihmiset suuntaavat kohti mökkejään, järvien rantoja ja maaseudun rauhaa.

Suomalaisessa kansanperinteessä juhannuspäivään liittyi monia uskomuksia, taikoja ja rituaaleja, joiden tarkoituksena oli varmistaa hyvä sato ja naimaonni. Meluaminen ja juopottelu ovat olleet osa juhannuksen perinteitä jo kauan. Niiden ajateltiin tuovan onnea ja pitävän pahat henget loitolla. Yhden uskomuksen mukaan runsas juominen juhannuksena takasi paremman sadon.

Juhannuksena on tehty erilaisia taikoja, erityisesti lemmentaikoja. Esimerkiksi juhannusyönä ennustettiin säitä, satovuotta ja karjaonnea. Yksi tunnetuimmista juhannustaioista on se, että naimaikäiset tytöt keräävät seitsemää erilaista kukkaa ja asettavat ne tyynynsä alle, jotta he näkisivät tulevan puolisonsa unessa. Tällaiset perinteet ovat olennainen osa suomalaista juhannuskulttuuria.

Perinteinen juhannuskokkojen polttaminen, erityisesti Itä-Suomessa, on kantautunut myös muihin osiin maata. Kokkojen polttamisella on ollut sekä pakanallisia että kristillisiä merkityksiä. Alun perin kokkojen tarkoituksena oli karkottaa pahoja henkiä ja varmistaa hyvä sato, mutta kristinuskon myötä niistä tuli myös vertauskuva valolle ja hyvälle. Kokkojen polttaminen juhannuksena on edelleen suosittu tapa, ja monissa paikoissa Suomessa juhannuskokko on olennainen osa juhlapäivän viettoa.

Kodit ja pihat koristellaan juhannuspäivänä kukilla ja lehdillä, erityisesti juhannuskoivuilla, jotka pystytetään portaisiin, oviin ja ikkunoihin. Tämä tapa juontaa juurensa vanhoihin pakanallisiin riitteihin, joissa luonnon ja kasvillisuuden merkitys oli keskiössä.

1800-luvulla juhannus oli myös vilkasta avioliittoaikaa, sillä maataloustöissä oli tauko. Nykyisin juhannushäät ovat harvinaisempia, mutta juhannuspäivä pysyy tärkeänä perhejuhlana, jolloin monet suomalaiset kokoontuvat yhdessä viettämään keskikesän juhlaa.

Juhannuspäivän liputus poikkeaa muista liputuspäivistä. Liputus alkaa jo juhannusaattona kello 18 ja jatkuu läpi yön aina juhannuspäivän iltaan kello 21 asti. Tämä symboloi yöttömän yön juhlaa, sillä pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laske lainkaan kesäpäivänseisauksen aikana.

Suomalaisessa kalenterissa päivä on muuttanut nimeä useaan otteeseen:

Vuoteen 1954 asti juhannuspäivä oli aina 24. kesäkuuta. Vuodesta 1955 lähtien Johannes Kastajan päivä siirtyi 20. ja 26.6. väliseksi lauantaiksi.